Erikoisuunien suunnittelupalvelut

CASE: Pekka Paikkari: Keramiikkauunin rakentaminen osana näyttelyprosessia

Näyttelykutsu Hetjens -museoon vuonna 2001 oli lähes kymmenen vuotta kestäneen prosessin tulos. Ensimmäiset keskustelut, jotka käytiin mahdollisuudesta pitää oma yksityisnäyttelyni Dusseldorfissa sijaitsevassa perinteikkäässä Hetjens -museossa käytiin 12.11.1992 kirjatussa kirjeessä, jonka lähetti museon silloinen johtaja Dr. Joachim Naumann.

Viestissään Naumann toivoo voivansa keskustella kanssani mahdollisuudesta järjestää näyttely joskus tulevaisuudessa. Museon merkittävät keramiikkataiteen kokoelmat, historiallinen perspektiivi ja museon laajat, syvälle historiaan ulottuvat juuret huomioiden ilmoitin kiinnostukseni käynnistää projekti näyttelyn pitämiseksi. Aikaa kului ja sain suunniteltavakseni Hetjens -museoon taideteollisuusmuseon järjestämän Suomalaisten keraamikkojen yhteisnäyttelyn vuonna 1995. Näyttelyn suunnitteluun liittyi myös mahdollisuus tutustua itse museoon.

Tavattuani Dr. Naumannin uudelleen sovimme, että entinen kutsu olisi voimassa ja voisimme aloittaa käytännön suunnittelun näyttelyni järjestämiseksi. Päätöksestä huolimatta aika kului ja hanke vauhdittui vasta saatuani yhteyden silloisen Bonnin nykytaiteen museossa työskentelevään suomalaissyntyiseen Ritva Römingeriin, joka oli ollut järjestämässä kontakteja Lappeenrannan linnoituksessa sijaitsevan museon KERTA-näyttelyyn. Ritva Römingerin avustuksella ja kontaktilla Suomen konsulaattiin Mr. Detmar Grolmanniin saimme hankkeemme käyntiin ja sovittua tavoitteen näyttelyn päivämäärästä vuodelle 2001.

Uusi tilanne ja ongelmanratkaisu

Työskentelyni Arabian taideosastolla on ollut yhtäjaksoista vuodesta 1982 lähtien ja työssäni olen aina tottunut käyttämään tehtaan resursseja töideni valmistamisessa. Hetjens -museon näyttelysopimuksen allekirjoituksen jälkeen työskentelin suunnitelmallisesti toteuttaakseni uudet suurikokoiset ruukut ja 2 metriä korkeat veistokset laaditussa aikataulussa.

Yllättäen vuoden 2000 lopulla, lokakuussa Arabialla oleva taiteilijoiden käyttämä kaasu-uuni suljettiin kiinteistössä aloitetun remontin vuoksi. Täysin yllättäen eteen tulleen ongelman ratkaisemiseksi oli löydettävä nopeasti keino tai näyttelyn ajankohtaa siirrettävä. Näyttelyn siirtäminen usealla vuodella eteenpäin ei tuntunut mielekkäältä ja oli aika miettiä mitä mahdollisuuksia suomalainen uuninrakennustaito ja kokemus voisivat tarjota.

Uunin suunnittelu Keracompin kanssa

Aikaisemmin samana vuonna saamani valtion taideteollisuustoimikunnan myöntämän apurahan mahdollistamana otin yhteyttä Kai Berglöfiin Porvoossa ja aloitimme uudentyyppisen uunin suunnittelemisen.

Uunin tuli olla sellainen, että sen avulla voitaisiin polttaa sekä korkeita lämpötiloja vaativat keraamiset pullot että hitaasti ja matalassa lämpötilassa poltettavat punasaviset sylinterit. Suurten sylinterimäisten ruukkujen yksittäinen paino oli kuivatuksen jälkeen yli 400 kg ja uunityypin suunnittelussa oli huomioitava erilaisten polttomahdollisuuksien lisäksi myös monta teknistä yksityiskohtaa aina veistoksen rakennusalustasta ja siirtomahdollisuuksista varsinaiseen polton ladontaan ja lämpötilan hallintaan asti.

Saven sain hankittua Tiileritehtailta Tarvasjoelta. Sylintereiden valmistuksessa käytettiin apuna Vanhaa betonirenkaiden valamiseen tarkoitetun teräsmuotin ulkokehää. Töiden rakennusalusta suunniteltiin siten, että teoksen kuivatus ja myöhempi siirtäminen oli mahdollista.

Pitkällisen kuivatuksen jälkeen työt poltettiin Keracompin tilojen läheisyyteen rakennetussa uunissa Porvoossa.

Uunin rakenteesta ja toimintaideasta

Uunin rakenteen toimintaideana on yksinkertaisuus ja muunneltavuus. Rakenteen sopivuus keraamisten veistosten polttamiseen osoittautui erittäin toimivaksi.

Tiilistä kasattu pohjarakenne mahdollistaa suurten teosten rakentamisen suoraan uunialustan päälle ja valmisteilla olevien töiden siirtämisen polttoon helpoksi. Kaowool -“levyistä ja yksinkertaisesta metallirungosta muodostuva uuni on kokoonsa nähden erittäin kevyt ja helposti siirrettävä. Uunin päämitat ovat: korkeus 150 cm ja halkaisija 150 cm. Uunissa ei ole lainkaan ovea vaan se avataan nostamalla koko runko ylös trukin ja nostohaarukan avulla.

Ratkaisu toimii hyvin etenkin suuria keraamisia veistoksia tehtäessä ja työskenneltäessä useamman työn ja alusta kanssa sarjassa, jolloin uuni voidaan siirtää aina työstä toiseen. Keraamisen villan eristyskyky on huippuluokkaa ja n. 15 cm paksuinen kerros uunin seinissä riittää eristämään lämmön. Rakenteen verhoiluna käytettiin ohutta alumiinilevyä, joka oli helppo kiinnittää runkoon. Levy suojaa riittävästi ulkoapäin tulevalta jäähdyttävältä tuulelta ja villan kolhimiselta.

Uunin polttoaineena käytetään kaasua ja kolmea poltinta, jotka sijoitettiin uunin alaosaan siten, että lämpö kiertää tasaisesti ja nousee ylöspäin spiraalimaisesti. Uunin kattoon, joka valmistettiin metallikehikkoon kiristetystä kovasta kaowool -“levystä sahattiin 22 cm reikä. Reiän päälle laitetulla kaowool -“villan palasella säädetään polton etenemistä, vetoa ja painetta. Polttimoiden avulla voidaan säätää koko polton eteneminen suunnitellulla tavalla.

Polttoaukoista otetaan ja myös säädetään korvausilman määrää polton aikana. Kaasupullot sijoitettiin erilliseen katokseen siten, että kullekin polttimelle varattiin kaksi 33 kg pulloa sarjaan kytkettynä. Pullojen kytkeminen toisiinsa mahdollistaa riittävän paineen ja virtauksen koko polton ajaksi ja niiden jäätymisen estymisen. Suojan kattoon kiinnitettiin myös kolme lämpösäteilijää antamaan lisälämmitystä pakkasten varalta. Polton suunnittelussa käytettiin apuna Arabian tunneliuunin polttokäyrää, joka oli minulle ennestään tuttu ja tiesin sen sopivan töitteni polttamiseen.

Polton kontrolloiminen ja hoitaminen osoittautuivat erittäin helposti hallittaviksi ja huolimatta kiireellisestä aikataulusta ja tammikuun lievistä pakkasista, saimme puolessatoista viikossa 5 polttoa onnistuneesti läpi ja työt valmiiksi. Osa teoksista lähetettiin Norjaan, Stavangeriin, näyttelyyn ennen Saksaan kuljettamista.

Keväällä siirsimme ensimmäisen suuren sylinterin uuniin ja aloitimme esilämmittämisen tähän tarkoitukseen suunnitelluilla metallivastuksilla. Vastuspuikot pudotettiin uunin sisään katossa olevasta reiästä ja esilämmitys kesti 1 vuorokauden. Lämpötilan noustua hitaasti 450 asteeseen siirryimme kaasupolttimoihin.

Poltto 1000 asteeseen kesti noin 8 h ja koko prosessi oli erittäin hyvin hallittavissa. Sylinterit (3kpl) saatiin poltettua aikataulussa ja viimeisen polton jälkeen työt pakattiin rekkaan ja kuljetettiin Saksaan.

Kokonaisuudessaan näyttelyhankkeen viimeinen vaihe töiden tekemisen ja suunnittelun osalta kesti lähes kaksi vuotta ja siihen osallistui yli kymmenen henkilöä.

Lopuksi

Keracompin osuus kokonaisuudessa oli merkittävä ja uudentyyppisen uunin rakentamisen osalta ratkaiseva.

Tämänkaltaisten prosessien läpivienti ei onnistu ilman, että mukanaolevat sitoutuvat toteuttamaan tavoitellun päämäärän. Keracompin pitkäaikainen osaaminen keramiikkauunien rakentamisessa ja ammattitaitoinen työryhmä mahdollistivat erittäin haasteelliseksi osoittautuneen kokonaisuuden onnistumisen.

– Pekka Paikkari / taiteilija